tiistai 13. lokakuuta 2015

Kun joku muu elää mun elämää.

Niin on taas neljä kuukautta vierehtänyt ja kesä vaihtunut syksyyn. Tänään muistin jotain unohdettua. Mullahan on blogi! Blogi, joka on ollut niin monen vuoden ajan tietynlainen henkireikä. Blogi, joka on kulkenut elämässä mukana aikuistumisen kynnyksellä. Tänä vuonna tämä blogi on tuntunut kuitenkin lähinnä velvollisuudelta. Ja koska niitä velvollisuuksia riittää arkielämässä ihan muutenkin, niin tämä on vain jäänyt. Joinakin sunnuntaina olen saattanut muistaa, että voisihan tätä blogiakin kirjoitella, mutta sitten se on jäänyt. Ja niin - onhan taustalla myös työt. Mitä sitä kieltämään. Olen tehnyt tänä vuonna järkyttävän määrän töitä. Alkuvuodesta kesäkuuhun tein viikoittain ylitöitä ja ensimmäinen totaalisen vapaa viikonloppu taisi koittaa tänä vuonna toukokuussa. Heinä- ja elokuu tuli "lepäiltyä" eli tehtyä sitä normaalia työviikkoa. Nyt syksyllä alkoi taas keväältäkin tuttu rumba ja välillä iltaisin tai öisin olen työt lopetettuani kävellyt suoraan nukkumaan. Kuten otsikkokin kertoo, joku muu taitaa elää tätä mun elämää. Totta kai olen onnellinen, että töitä riittää ja niitä on, mutta niin..muukin elämä olisi kaivattua. Miltä tuntuisi olla oman elämänsä herra? Päättää omista asioistaan. 

Muutoinkin tuntuu, että tänä vuonna ei ole tapahtunut oikein mitään, mutta sitten kun pysähtyy miettimään, niin onhan sitä tapahtunut vaikka kaikenlaista. Heinäkuussa tuli muun muassa lomailtua jälleen Nizzassa, tällä kertaa lapsuuden ystäväni kanssa. Reissu oli totaalisen ex tempore, mutta juuri sen takia niin loistava. Lämpöä (kuumuutta!) riitti ja seurakin oli sitä parasta. Elokuun loppupuolella juhlittiin meillä täällä kotona venetsialaisia ja tämän kuun alussa ihana kummipoikamme juhli yksivuotissynttäreitään. Ylpeät kummit olivat tietysti menossa mukana intopinkeinä. E on kyllä sellainen hurmuri! 

Tänä vuonna ei olla remppailtu tätä rintamamiestaloa, kunnes nyt sitten suunnilleen viikko sitten taloon asennettiin uusi katto. Aivan järkyttävän kallista ja kauan me sitä pohdittiinkin, kerättiin rahaa ja pyydettiin tarjouksia. Päätettiin laittaa nyt kerralla sitten kaikki katolla oleva uusiksi ja vanha huopakatto sai väistyä uuden peltikaton tieltä viime perjantaina. Eipä siinä mennyt ammattilaisilta kuin työpäivä kun uusi katto oli jo paikoillaan. Viimeistelyjä on sitten tehty tällä viikolla ja kyllähän se hyvältä näyttää. Mutta toivottavasti tämä oli elämäni ensimmäinen ja viimeinen kattoremontti. Sinne meinaan upposi meidän tämän vuoden matkakassa. Kyllä kirpaisi, mutta on se vaan pidettävä omaisuudestaankin huolta...Ihan täysin ilman lomaa en kuitenkaan jää. Pidin nimittäin talvilomani pois heinäkuussa Nizzan loman yhteydessä ja nyt talvella (tuttuun tapaan) pidän sitten kesälomani. Ensimmäinen lomaviikko koittaa joulukuussa enkä tokikaan ajatellut jäädä viettämään sitä tänne kylmään Suomeen, vaan sunnuntaina tuli varattua matka Gambiaan. Jälleen, tiedän. Mutta eipä se ole lainkaan huono vaihtoehto - lämpö, kaverit ja hyvä ruoka ovat ainakin taattuja. Mitäpä sitä ihminen muuta lomaltaan haluaisi. Tekee kylllä varmasti tämä irtiotto niin hyvää, tämä syksy kun on ollut niin järjettömän rankka. Vielä pitäisi muutama viikko jaksaa...


En edelleenkään tiedä mikä on tämän blogin kohtalo. Palaako into sitten kun pääsen "niskan päälle" tämän elämäni kanssa? Tai no, ei se suoraisesti ole ollut innosta kiinni. Kyllä mulla olisi riittänyt juttuja vaikka muille jakaa. Mutta kun naputtelee konetta päivässä jo muutenkin sen 10-14 tuntia, niin vapaa-ajalla sitä haluaa kummasti tehdä jotain ihan muuta kuin istua koneella. 

Ihan kokonaan en ole sentään kadonnut sosiaalisesta mediasta. Tuli nimittäin kesällä hankittua uusi puhelin ja sen jälkeen ladattua Instagram. Nyt minutkin löytää sieltä ja milläpä muullakaan nimellä kuin Nannachica. Saa vapaasti seurailla! Jaan ihan sekalaisia kuvia arjestamme :) mukana menossa on tietenkin myös Vito, joka täytti aiemmin tässä kuussa 7 vuotta. Meidän bokserimamma eli lellipentu. Rakkaalla karvalapsella on monta nimeä. 

Aurinkoista syksyä kaikille!

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Kesäpiha -15.

Viikko sitten maanantaina tuli vihdoin hankittua kesäkukat pihalle. Tosin eipä niitä olisi voinutkaan hankkia paljon aiemmin - hyvä jos vielä nytkään, sillä yöt ovat olleet ainakin täällä meillä todella kylmiä. Yhtenä aamuna sai laittaa vielä nahkahanskat käteensä töihin lähtiessään ja se on liikaa näin kesällä :( 
 
 
 
Viime kesän pihakukat hankimme Multasormesta, mutta tällä kertaa haimme kukat (A:n työkaverin suosittelemana) ihan paikalliselta puutarhalta. Onneksi otimme saamastamme vinkistä vaarin! Täälläpäin puutarhoja on enemmän kuin tarpeeksi, mutta siltikin pitää tietää vähän minne menee. Tämä tämänkertainen paikka oli kyllä aivan loistovalinta! Kukkia oli varmaan viidessä eri kasvihuoneessa ja meinasi iskeä valinnanvaikeus. Olin kuin lapsi karkkikaupassa :) Valittua tuli mm. orvokkeja, dahlioita sekä pelargonioita. Epäilin vähän, että hinnat voisivat olla korkeammat kuin esim. Multasormessa, mutta toisin kävi. Saimme kukat hankittua todella edullisesti! Ei siis lainkaan huono reissu! Kerrankin jotain hyötyä siitä, että asuu maalla. :D
 
 
 
 
 
Dahliat eivät kovin tykänneet viikonlopun myrskystä...
 
Kotimatkalla kävimme vielä Kodin Terrasta, josta emme onneksi kukkasia hankkineet - näyttivät meinaan nähneensä jo parhaimmat päivänsä. Sen sijaan tuli hankittua vielä pari uutta ruukkua lisää, mm. nuo katokseen sijoitetut kartionmalliset ruukut. 
 
 
 
 
Kivaa kun vihdoin päästään pikkuhiljaa ihan oikeasti laittamaan tätä pihaa. Viime kesä meni nimittäin enemmän tai vähemmän vanhaa pois repiessä ja raivatessa. En uskalla edes laskea kuinka monta kymmentä (!) kaatopaikkakeikkaa olemm tehneet vanhaa maata pois viedessämme. Mutta pikkuhiljaa tavoitetta kohti - tavoitteena olisi nimittäin siisti ja ennen kaikkea helppohoitoinen piha :)

lauantai 6. kesäkuuta 2015

60 vee.

Viime viikon lauantaina useimpien juhlistaessa valmistujaisia, juhlistettiin meidän perheessä isäni 60-vuotissyntymäpäivää. Olin alkutalvesta hieman miettinyt jonkinlaisten juhlien järjestämistä, mutta suunnitelmat sitten kariutuivat. Juhlien järjestämisessä on ihan älytön homma! Etenkin kun emme asu muun perheen kanssa samalla paikkakunnalla. Niinpä erittäin hyväksi vaihtoehdoksi muodostui illallinen ravintolassa oman perheen kesken. Tosin koitapa löytää kasvisruokailijalle sopiva illallisravintola, jossa listalla olisi mieluusti enemmän kuin yksi kasvisruokavaihtoehto. Jotenkin tuo ravintolan löytämisen haastavuus tuli mulle isona yllätyksenä, sillä nykypäivänä niin moni kuitenkin liputtaa kasvisruuan puolesta, vaikka ei itse ihan täysin kasvissyöjä olisikaan. Ja jos illallisravintolan listalla ainoana kasvisruokavaihtoehtona on porkkanaletut, niin jotenkin en ole ihan kovin vakuuttunut. Vai oliko mun kriteetit sitten jotenkin liian korkealla? :)


Lopulta oikea ravintola löytyi Eat.fi-sivustolta ja päädyin varaamaan pöydän Tomi Björckin Social Boulevardista, joka siis sijaitsee Helsingin keskustassa Bulevardilla. Ravintola keskittyy välimerellisiin makuihin (mm. Kreikka, Libanon, Tunisia ja Marokko). Näistä ruokakulttuureissahan löytyy hyvin paljon kasvisruokia ja niitä oli kiitettävästi myös menussa. Menu oli tehty niin, että siitä tilailtiin useampia annoksia kaikkien maisteltavaksi - tästä taitaa tulla myös ravintolan nimen "Social". Tämä menun idea sopi hyvin meille ja pöytä olikin koko ajan täynnä hyvää, kasvispainotteista ruokaa. Itse tulin maistaneeksi ensimmäisen kerran mm. hummusta ja jäin kyllä kerrasta koukkuun! Oli tosi hyvää! Kreikka-faneina valitsimme ruuan kanssa nautittavaksi Santorinilta tulevan valkoviinin - harmi vain, että unohtui ottaa nimi ylös, sen verran hyvää tuo kreikkalainen viini oli :) 


Lahjaksi isäni sai perheeltään ja sukulaisiltaan matkarahaa (upeita matkakuvia odotellessa...), shampanjaa sekä tuon minun hankkimani 60v.-ilmapallon. Tiedä sitten kuka tuosta pallosta oli eniten innoissaan, heh :) Oli kyllä kaiken kaikkiaan aivan ihana ilta oman perheen kanssa! 

lauantai 23. toukokuuta 2015

Uudet lasit.

Ei sentään silmälasit ;)

Vaikka meidän talouden kaapeista löytyy vaikka minkälaista kuppia ja kippoa, niin meillä on ollut aina hieman pula viinilaseista. Muutama on särkynyt erinäisistä syistä ja lopulta laseja on ollut vain neljä. Snapsilasejakin löytyy varmaan tupla määrä tästä taloudesta, vaikka snapseja emme juokaan. Niitä on kulkeutunut ulkomailta matkamuistoina. 

En yleensä harrasta minkäänlaisten alekuponkien tai -leimojen keräilyä, mutta nyt täytyy kyllä myöntää, että Citymarketissa on hyvä diili. Leimoja keräämällä saa ostaa Iittalan lasituotteita puoleen hintaan. Olen jo pidemmän aikaa pohtinut hankkivani Essencen valkoviinilaseja ja nyt sain tosiaan ne vielä puoleen hintaan. Kahden kappaleen pakkaukselle jäi lopulta hintaa vain parikymppiä :) Voipi olla, että tulee hankittua myös vielä muutama punaviinilasi. 


Näin lauantai-illan kunniaksi avasin pitkästä aikaa valkoviinipullon - tällä kertaa etelä-afrikkalaista Petit Chenin Blancia. En ole turhan nirso viinien suhteen, mutta omaan makuuni parhaiten sopivat viinit ovat kyllä yleensä juurikin Etelä-Afrikasta tai sitten Italiasta. Myös Ranskasta tulevista viineissä on pari loistavaa merkkiä! 


Tätä viiniä en kuitenkaan hankkinut Alkosta. Olemme nimittäin työkaverini kanssa tilanneet nyt pariin otteeseen viinejä ulkomailta ja todenneet sen erittäin hyväksi vaihtoehdoksi. Postikuluista huolimatta yhdelle pullolle on jäänyt hintaa vain vajaat kuusi euroa, mikä ei ole todellakaan paha hinta. Eikä laatu ole ollut tiskiveteen verrattavissa olevaa, ainakaan omasta mielestäni. 

Hyvää lauantai-iltaa kaikille!